Paljonko taloudellista tukea tarjota omalle puolisolle?

Paljonko taloudellista tukea tarjota omalle puolisolle?

Avioliitossa puolisoiden välille syntyy elatusvelvollisuus, minkä lisäksi myös avopuolisot haluavat usein tukea toisiaan niin hyvinä kuin hankalinakin aikoina. Rahasta syntyy kuitenkin herkästi riitaa, joten sen käyttö kannattaa pohtia huolellisesti etukäteen. Aiheesta kannattaa keskustella ja muistaa, että kumpikin voi joutua tekemään tiettyjä myönnytyksiä. Lisäksi oma taloudellinen tilanne ei välttämättä säily yhtä hyvänä. Rahan käyttöä pohtiessa kannattaa aloittaa yhteisistä tavoitteista, ja siirtyä sitten oman talouden kautta puolison talouteen.

Yhteiset tavoitteet ja menot auttavat määrittämään budjetin

Pariskunnilla on usein yhteisiä tavoitteita kuten ASP-säästäminen, lasten hankkiminen ja isot yhteiset projektit, sekä tarpeellisia menoja, kuten laskut. Mikäli toisen puolison rahatilanne heikkenee odottamattomasti, hidastuu tavoitteisiin pääseminen merkittävästi. Budjetti joudutaan usein miettimään uusiksi. Joskus säästöön ei enää pystytä laittamaan rahaa, mutta mikäli mahdollista, kannattaa edes pieniä summia säästää säännöllisesti. Toisen puolison ollessa huomattavasti toista varakkaampi säästösuunnitelmatkin on helpompi toteuttaa.

Jos taloudellinen tilanteenne on hyvä, kannattaa rahaa myös kerryttää säästöön. Tällöin selviää helpommin vaikeistakin ajoista; työttömyyden, pesukoneen hajoamisen ja lapsen leirikoulumaksun osuessa samaan ajankohtaan voi yhteiskunnan tuillakin olla vaikea selviytyä. Säästöjä voi kerryttää säästötilille tai rahastoihin, jolloin niitä voi helposti nostaa myymällä osinkoja. Ne auttavat välttämään luotot ja nopea pikavippi 2000e.
Mikäli taloudellinen tilanne muuttuu dramaattisesti, kannattaa varmistaa, että olette hakeneet kaikkia saatavilla olevia tukia. Elatusvelvollisuus käy hankalaksi, mikäli elättävän puolison tulot ovat hyvin pienet. Tuet voivat auttaa selviämään haastavasta tilanteesta hieman helpommin.

On myös tilanteita, joissa toisen tulot ovat niin hyvät, että koko perhe elää niillä. Tällöin elättävän puolison on oltava hyvin selvillä raha-asioista ja osattava budjetoida, jotta hän voi pyörittää perheen taloutta vakaasti. Vastuuta kannattaakin jakaa. Kun toinen puoliso budjetoi, toinen voi hoitaa juoksevia asioita, kuten siivousta tai kaupassa käynnit.

Varallisuuden jakaminen

Kun yhteiset menot ja tavoitteet on kuitattu budjetista, jää jäljelle rahaa omaan ja puolison käyttöön. Näistä rahoista voidaan ottaa rahaa yhteiseen käyttöön. Tässä vaiheessa yhteisten sopimusten tärkeys nouseekin esille. Kuka maksaa ruoat ja muut juoksevat kulut? Onko lapsia, joista syntyy juoksevia kuluja, jotka eivät näy perheen yhteisissä laskuissa ja menoissa? Kaikki kulut on mietittävä tarkkaan, jotta voidaan jakaa rahoja realistisesti.

Suosittu ratkaisu varojen jakamiseen on yhteinen tili, jonne molemmat tai toinen puoliso laittaa yhteiseen käyttöön suunnitellun summan rahaa. Yhteinen tili on hyvä ratkaisu, sillä muutoin puolisolle siirretyistä varoista joutuu maksamaan lahjaveroa, mikäli ne ylittävät 5000 euroa kolmen vuoden sisällä. Veroa ei mene silloin, kun maksaa toisen puolesta tämän laskuja tai muutoin antaa rahan niin, että sen voi käyttää vain tiettyyn tarkoitukseen, kuten lahjakorttina, tai ostaa hyödykkeet tämän puolesta.

Yhteiseltä tililtä myös näkyy, kuinka paljon kukin rahoja käyttää. Jos rahaa on vähän, kannattaa päättää rajat esimerkiksi ulkona syömiseen, shoppailuun tai muihin vähemmän tarpeellisiin kuluihin. Tällöin asioista ei synny riitaa. Mikäli tulee yllättäviä kuluja – esimerkiksi kengät hajoavat, ja uusiin menee isompi summa tai autoon on teetätettävä pieni korjaus – asiasta kannattaa keskustella heti puolison kanssa. Vaatteita ja muita epäsäännöllisiä, mutta tarpeellisia ostoksia ei kannata unohtaa budjetista.

Kummankin puolison käyttöön varatun rahasumman voi määrittää jäljelle jäävän rahamäärän suuruudella ja puolison kuluilla. On myös hyvä, että molemmilla on jonkin verran rahaa, jonka he voivat vapaasti käyttää. Tärkeintä on, että puolisot ovat yhtä mieltä rahankäytöstä ja sitoutuvat päätöksiin yhdessä.